Ilkivalta saa monen mielen matalaksi ja vahinkojen korjaaminen on merkittävä taloudellinen kulu joka jää kaikkien meidän maksettavaksi.
Pahoitan mieleni kun seuraan viimeaikojen ilkivaltaa Klaukkalassa. Kunnan asukkaiden viihtyvyyden parantamiseksi rakennettuja kohteita on rikottu, yritetty polttaa ja hajotettu. Esimerkiksi Mäntysalossa Enkun lammen kyltti on vedetty maasta ja rikottu. Rannassa olleet lelut kahdesti varastettu ja kerran heitetty lampeen. Pururadan vieressä olevasta pellosta on kävelty läpi tallaten maanviljelijän viljat, reserviläisten rakentama silta on yritetty polttaa ja Mäntysalon lähellä sijaitsevan laavun rakennuksia tuhottu, penkit rikottu…. …lista on pitkä.
Yhden kävelylenkin jälkeen jäin miettimään, että kuka ja miksi tekee sellaista ilkivalta ja miten siihen tulee puuttua?
Tulin siihen tulokseen, että ilkivallan tekijöillä puuttuu ymmärrys siitä, mitä heidän tekonsa oikeasti aiheuttaa. Porukassakin tyhmyys tiivistyy ja jotkut yrittävät päästä eroon omasta pahasta olosta. Jotkut yrittävät ehkä osoittaa, ettei lait eikä käyttäytymisnormit koskee heitä. Mutta kyllä ne koskevat. Vaikka teot tuntuvat joskus vain hauskanpidolta, jokaista meitä koskee samat lait ja odotukset. Ylen artikkelissa: ”Lapsuuden ilkivalta voi tuntua vuosikausia palkassa: korvauksiin tuomittu alaikäinen maksaa viulut aikuisena”(7.11.2017) kirjoitettiin kuvattiin sitä miten vähäiseltäkin vaikuttavan ilkivallan seurauksia voi joutua korvaamaan vielä aikuisenakin.
Vahingonkorvauslain mukaan myös alle 18-vuotias on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi. Kohtuullisuuteen vaikuttavat tekijän ikä, kehitystaso, teon laatu ja esimerkiksi varallisuusolot. Alle 15-vuotiasta ei lain mukaan voi tuomita rangaistukseen teoistaan, mutta vahingonkorvaukset ovat eri asia.
Kun alaikäinen tuomitaan vahingonkorvauksiin, maksu lankeaa hoidettavaksi lapsen tai nuoren aikuistuttua. Jos teko on selkeästi tahallinen, vakuutuksesta ei lähtökohtaisesti makseta mitään. Pieneltä näyttävä ilkivalta voi johtaa isoihin seurauksiin, joita joutuu hoitamaan joskus pitkäänkin aikuisena. Töpeksijä itse korvaa tehtyjä vahingontekoja ja korvauksia peritään ulosottona palkasta.
Joten, jokaisen vanhemman olisi syytä keskustella lastensa ja nuortensa kanssa ilkivallasta. Nuortenkin tulisi tietää, että teoilla voivat olla pitkäkestoiset ja kalliit seuraukset nuoren tulevaisuuteen. Ei ole yhdentekevää millaisia päähänpistoja nuoret toteuttavat, vahingonteoilla on aina seuraukset. Välitetään toinen toisestamme, nuortemme tulevaisuudesta ja yhteisestä omaisuudesta.
Ollaan rohkeita aikuisia, puututaan ajoissa ja käytetään energiamme yhteisen hyvän luomiseen ja kotikulmiemme viihtyvyyden parantamiseen.
riina mattila 