Ovelta ovelle tapaamassa ihmisiä…

Olen noin kuukauden ajan käynyt tapaamassa ihmisiä koputtamalla ovella tai soittamalla ovikelloa. Mielestäni se on hyvä tapa tavata kuntalaisia ja esittäytyä. Olen käynyt Mäntysalossa, Haikalassa, Klaukkalan keskustassa, Pikimetsässä, Syrjälässä. Olen kohdannut lyhyesti tai jutellut 250 ihmisen kanssa ja mikäli on ollut mahdollisuus, olen kysynyt, mitä asioita koti-taajaman ihmisillä on mielessä.

Joka kerta, kun odotan oven takana, jännittää hieman- kuka avaa oven, meneekö esittäytyminen hyvin – monenlaista pyörii mielessä. Ja aina, kun ovi avataan, tämä jännitys unohtuu. Tykkään haasteista ja tykkään tavata ihmisiä.

Mistä ihmiset ovat niiden hetkien aikana kertoneet? Teemoja on ollut paljon. Mutta kyllä niistä nousevat esiin muutamat: Klaukkalan liikenne on ehdoton ykkönen. Ruuhkat, risteykset, liikenneympyrät, liikennevalot. Mitä tapahtuu, kun asukasmäärä kasvaa huomattavasti. Klaukkalantien ja Kirkkotien risteyksen lisäksi ongelmia on myös Pikimetsän alueella asuvilla ihmisillä päästää aamuisin Lepsämäntielle. Alue kun vaan kasvaa. Mäntysalolainen nainen kertoi, että tieverkoston kunto on huono. Hänen mielestä erityisesti Klaukkalan tieverkko on heikossa kunnossa. Ohikulkutien suhteen oli todella skeptisiä ajatuksia, suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo, että ohikulkutie tulee. Viirinlaakson rakennustyömaan suhtautuminen oli positiivinen eikä siitä syntyviä liikennehaittoja tuotu erityisemmin esiin.

Toinen iso teema oli julkinen liikenne. Nuoret, jotka opiskelevat muualla ja asuvat Klaukkalassa, kärsivät nykyisestä tilanteesta. ”Ei ole varaa asua Klaukkalassa” kertoi useampi vanhempi. Vuorojen vähäisyyttä, erityisesti viikonloppuna, mainittiin monesti. Vanhemmat kertoivat, että mikäli lapsi harrastaa, vaikka Vantaalla, yhdestä perheen aikuisista tulee hänen kuskinsa. Nuorten mukaan lippuhintojen kalleuden lisäksi poismuuttamisen syy on myös asuntopula. Vuokrien hinnat ovat melkein samanlaiset kuin isoissa kaupungeissa.

Kolmanneksi tärkein teema oli varhaiskasvatus. Pienten lasten vanhemmat kannattavat subjektiivista päivähoitoa kaikille lapsille. Kysyttiin päiväkodin ryhmäkoosta, sen nostaminen sai enemmän kannatusta kuin päivähoito-oikeuden rajaaminen. Lapsiperheiden oikea-aikainen auttaminen/ehkäisevä työ koettiin tärkeiksi myös toiminnan tasolla. Tuen saaminen tulee olla joustava. Päivähoitoasioista keskustelin eniten S-marketin edessä, jossa kävi ihmisiä eri puolelta kuntaa.

Kouluasioista keskustelin pitkään Pikimetsässä, jossa yhdessä perheessä oli suuri huoli lapsen sairastamisesta koulun sisäilmaongelmien takia. Klaukkalan ala-asteen sisäilmaongelmat ovat jatkuneet jo kauan. Ongelmia on kunnan muissakin kouluissa. Naapuritalossa kerrottiin, että lapsen koulussa on uuden opetussuunnitelman käyttöön ottaminen lähtenyt liikkeelle nihkeästi. Opetus on edelleenkin hyvin ”perinteistä” eikä uuden lain hengen mukainen.

Kaikkien alueiden klaukkalalaiset olivat kanssani sama mieltä taajaman ulkonäön ja viihtyvyyden parantamisen tarpeesta. Eläkeläispariskunta kyseli hieman huolestuneelta, että: ”ettekä nyt lähde rakennuttama uimahallia?” Klaukkalan yleinen siisteys sai huonot arvosanat. Vanhan S- marketin rakennuksesta kysyttiin, että mitä siihen tulee? Viihtyvyyden yhtenä asiana keskustelin Haikalan alueen asukkaan kanssa asumisen rauhasta ja samalla nuorten kokoontumispaikkojen tarpeesta erityisesti Haikala/Mäntysalon alueella.

Suurin osa niistä asioista ovat sellaisia, joista toivon tulevani päättämään ensikaudella valtuustossa ja lautakunnassa. Lastentarhaopettajan ja sosiaalityöntekijän tutkinnot ovat hyvänä pohjana siihen. Koripallotausta on hyvänä tukena liikunta-asioiden ymmärtämiseksi.

Itse pidin erityisen antoisana tapaamisten aikana sitä, että sain kontaktin niin monen kuntalaisen kanssa, joita en tunne eivätkä he tunne minua. Oli helppo ja luonnollista keskustella. Ihmiset olivat 95 % todella ystävälliset ja kiinnostuneet asioiden eteenpäin viemisestä.

Olen kirjoittanut niistä tapaamisista omalla facebook sivulla. Niissä kirjoituksissa olet kertonut myös omista ajatuksista asioihin liittyen. Blogisivulla on lisää kirjoituksia ja ajatuksia. Käy tutustumassa…

Tänään lauantain on suunnitelmissa kiertää ja jakaa viimeiset vaalimainokseni. Onneksi sää suosii…

Ehdokasnumeroni on 20.

 

Mainokset

Lastensuojelu – työ, jossa kaikki päivät ovat erilaiset ja jolla on merkitystä.

Tein työpaikkailmoitusta ja pyysin apua työnohjaajalta Johannalta. Hän suositteli tätä lausetta ja olen käyttänyt sitä useassa ilmoituksessa. Viimeksi tänään. Tämä on kyllä niin totta, että lastensuojelutyössä on harvoin sellainen päivä, että suunnittelet jotain ja se myös menee suunnitelman mukaisesti. Se, onko meidän työllämme merkitystä, selviä usein vuosia myöhemmin. Työ on ongelmia ehkäisevä ja korjaava.

Lastensuojelu on elämäntarinoita täynnä oleva salattu maailma, josta jokainen meistä tietää jotain. Lastensuojelun ammattilaiset kohtaavat päivittäin lapsia ja perheitä, joiden elämäntilanteeseen toivotaan muutoksia. Meiltä odotetaan joka päivä pieniä ihmeitä ja usein niitä tapahtuukin. Niistä vaan ei paljon puhuta. Uudiskynnyksen ylittävät sensaatiomaiset tarinat, jossa esitetään vaan tyytymätön osapuolen näkemys asioista. Sosiaalityöntekijät ovat hiljaa, koska yksittäisiä tapauksia emme voi kommentoida. Suojelemme asiakkaidemme yksityisyyttä lainsäädäntöön perustuen.

Juuri nyt lastensuojelun työntekijöitä työllistävät eniten moniongelmaiset lapsiperheet, päihteiden käyttäminen, perheväkivalta, turvapaikanhakijat/kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset, psyykkisesti huonosti voivat lapset ja aikuiset, alaikäiset rikoksen tekijät, koulupudokkaat. Taustalla ovat perheet, jotka ovat menettäneet kyvyn toimia vastuullisena vanhempana.

Yhteiskunnalliset muutokset ja kansaväliset konfliktit vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Ongelmiin on koko aika enemmän kytketty sosiaalinen media, jossa vanhemmat eivät pysy nuorten vauhdissa. Netissä leviävät videot, josta otetaan mallia omiin tekoihin. Jopa ala-asteen ikäiset lapset ovat seuranneet videoita raasta väkivallasta tai viiltelystä. Vanhemmille tulee tieto asioista suurena järkytyksenä tai sitten aletaan puolustaman lasta hänen oman edun vastaisesti. Tavallista on sekin, ettei vanhempi pysty kohtaamaan ongelmaa oman lapsen kohdalla.

Lasten psyykkisen pahoinvoinnin syy ovat useasti vanhempien toimeentulo-ongelmat, vajaa elämänhallinta sekä aikuisten välinen riitansa eron jälkeen. Lojaali lapsi jää kahden riitelevän vanhemman pelinappulaksi, manipulaation välineeksi. Vaikka kuinka lapsen vuoroasumista suositaan, mielestäni se on pahin, mitä lapselle voi tapahtua. Miksi vanhemmat eivät muuta viikoittain vaan pakottavat siihen lapsen, jolla on muutenkin vaikea tilanne vanhempien uusien suhteiden ja elämäntilanteiden viidakossa. Kyllä se joskus toimii hyvinkin, minä kuulen vaan huonoista tapauksista. Ja olen todella surullinen siitä, miten joku lapsi pakotetaan viikoittaiseen vaihtoon, koska ”nyt on sen (toisen vanhemman) vuoro hoitaa”. Lapset, jotka eivät jaksa vanhempien riitelemistä ja/tai kodin vaihtamista alisuoriutuvat koulussa, masentuvat, muuttuvat aggressiiviseksi ja itsetuhoiseksi. Jokainen reagoi omalla tavalla ja sitten ammattilaiset tulevat apuun… Usein syyt vaan eivät poistu, koska vanhemmat eivät anna niiden poistua.

Koulukiusaaminen ja koulupudokkaat ovat olleet ja ovat vieläkin suuri ongelma. Joskus koulukiusaaminen on syynä siihen, ettei lapsi suostu enää lähtemään kouluun. Poissaolojen syyt ovat kuitenkin useasti aivan muualla. Koulukiusaaminen on yritetty saada loppumaan, mutta siihen puuttuminen on edelleen hyvin haastava. Nykyaikainen kiusaaminen voi tapahtua esim. netissä tai koulumatkoilla.

Koulusta poissa olevien lasten määrä alkaa olla mielestäni hälyttävä. Puhutaan puuttumisesta mahdollisemman aikaisessa vaiheessa, mutta välineet puuttumiseen ovat puutteelliset. Nyt jo ala-asteen oppilaat ovat alkaneet jäädä pois koulusta. Syyt ovat heidän ja vanhempien mukaan mitä ihmeellisimpiä. Välillä koulumuoto ei oikeasti sovi lapselle eikä tilalle ole tarjolla mitään. Ja vaikka koulun lisäksi lapsen ja nuoren elämässä on paljon tärkeitä asioita, on koulutus tärkein syrjäytymisen ehkäisemisen väline.

Suuri määrä nykyvanhempia rakentaa oman arjen sen varaan, että yhteiskunta auttaa: auttaa siivomaan, opettaa päivärytmin, opastaa ruoanlaitossa, selvittää taloudelliset sotkut, täyttää tarvittavat hakemukset yms. Viranomaiset ovat ymmärtäväiset ja auttavat. Ongelma on kuitenkin se, ettei tilanne siinä yhteisymmärryksessä paranee vaan pitää myös vaatia oikeata vanhemmuutta. Sen tekee viime kädessä lastensuojelun työntekijä.

Valitettavan moni pikkulapsi on joutunut näkemään perheväkivaltaa, josta vanhemmat selittävät, että lapset ovat tapahtumien aikana nukkuneet. Lasten tapaamisilla tulee melkein aina esiin se, etteivät lapset nuku ja ovat hyvinkin tietoiset kaikesta, mitä kotona tapahtuu, myös psyykkisestä väkivallasta ja talousongelmista. Päihdeongelmat ovat kaikenikäisten lasten arkea, pikkulasten perheessä vaarana on erityisesti päihtyneen vanhemman aiheutetut vaaratilanteet, joihin lapsi ei voi varautua.

Tuli jällen kerran pitkä lista ongelmista, joka on lyhyt verrattuna kaikkeen, mihin me päivittäin törmäämme. Lastensuojelutyön ilo ja intohimo on se, kun saa jonkun jutun käännettyä oikeille raiteille ja vuosien jälkeen minun sijoittamat lapset (nyt jo aikuiset) tulevat esittelemään omia kumppaneita ja lapsia tai lähettävät FB kuvan koulun päättäjäisistä kiitosten kerä. On kiva kuulla, että asiakas kertoo, että minulla on alueella hyvä maine tai toinen kyselee, että saako minua halata – kyllä saa. On hienoa, että eestiläiset soittavat ja kyselevät asioista, koska ovat lukeneet juttujani lehdestä. Niiden asioiden takia kannattaa nousta joka päivä ja lähteä töihin. Lastensuojelutyö on hieno, mielenkiintoinen ja haastava ammatti. Uskon, että jään siitä myös eläkkeelle (silloin joskus).

Vielä yksi asia: kuntatasolla on syytä keskittyä yhteistyöhön lasten terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, neuvoloiden ja muiden neuvontapalveluiden kanssa. Yhdessä vahvistaa ehkäisevän työn edellytyksiä ja korjaavan työ aineettomia resursseja. Sen tulen tekemään hyvinvointilautakunnassa…

Hyväntekeväisyys ja yhteisvastuu omavastuun täydentäjänä

Hyväntekeväisyys tuo monille suomalaisille mieleen isot konsertit tai muut tapahtumat, jossa kerätään rahaa katastrofien uhreille tai nälänhädän lievittämiseksi maailmassa. Suomessa on tuettu esimerkiksi Lastensairaalan rakentamista tai Sos- lapsikylää. Suomalaisten auttamishalu on suuri ja keräykset ovat tuottaneet merkittäviä summia, joilla on tehty ja tullaan tekemään paljon hyvää.

Isojen projektien rinnalla on jokaisella meistä mahdollisuus osallistua pienempiin avustamishankkeisiin yksittäisten ihmisten, perheiden tai yhteisöjen auttamiseen. Avun tarvitsijoita on omassa kunnassa, Suomessa ja lähialueilla runsaasti. Tunnemme laajamittaista yhteisvastuuta Suomessa ja lähialueella asuvista.

Olen myös itse aktiivisesti osallistunut auttamistyössä Suomessa ja ulkomailla. Viimeisistä itseni järjestämistä avustusprojekteista on mieleen jäänyt nuoren afgaaninaisen ja hänen poikansa avustusoperaatio. Eron jälkeen tilapäismajoituksessa asunut nuori nainen oli saanut asunnon kerrostalosta. Hän itki ilosta ja surusta. Ilosta, koska vihdoinkin hänellä ja lapsella oli omakoti, surusta, koska asunnossa ei ollut muuta kuin seinät. Sosiaalitoimen tuki riitti sänkyihin ja keittiöpöytään/tuoleihin. Ja siinä kaikki…

Laitoin Lc Nurmijärvi Kanervan jäsenille kirjeen, jossa kerroin tilanteesta ja lyhyessä ajassa olimme keränneet perheelle melkein kaiken tarvittavan. Kun kuljetin tavarat omalla henkilöautollani asunnolle, nuorella naisella oli hankala ymmärtää, miksi minä ja klubilaiset autetaan häntä. Kolmannen käynnin jälkeen hän vaan hymyili ja sanoi jokaisen tavaran vastaan ottaessa ”Kiitos”. Erityisen iloinen ja kiitollinen hän oli pojan leluista, kirjoista ja matosta. Ja vaikka poika ei vielä puhunut minulle, hän esitteli iloisena mustaa myyrää, josta hän selkeästi tykkäsi. Tästä käynnistä jäivät lämpimät muistot.

Toinen avustusprojekti, joka on jäänyt mieleen, on Kanervien ja Lc Rajamäki yhteinen hyväntekeväisyysprojekti Viroon, Koluveren kehitysvammalaitokseen. Äitini kuuli Viron televisiosta laitoksen johtajan haastatteluun, jossa hän kertoi, että laitoksen asukkaat tarvitsevat vaatteita, jalkineita ja vapaa ajan tavaroita. Äitini kyseli meidän mahdollisuuksista auttaa. Olin yhteydessä laitokseen ja ilmoitin, että avustus järjestyy.

Lionsit ja heidän ystävät keräsivät innolla pakettiautollisen tavaraa, joka kauniina kevätpäivänä saapui laitoksen pihaan. Pakkaamisessa teki suuren työn kuljettaja. Purku oli helppo, koska auttavia käsiä oli runsaasti. Laitoksen pieni jumppasali tuli täyteen tavaraa. Teimme lyhyen kierroksen laitoksessa ja tutustuimme urheilukisan tuloksiin. Asukkaille suurimman ilon tuotti vihreä nojatuoli, jota asukkaat kävivät kokeilemassa vuorotelleen ja jonottivat seuraava kierrosta. Lionsien tuomat karkit ja kahvit otettiin kiitollisina vastaan. Kohta tavataan uudestaan.

Kolmas koskettava tarina koskee Viron Raikkylän koulun avustusprojektia. Kanervat ovat koulun vähävaraisille oppilaille toimittaneet avustuksia useita kertoja. Omat henkilökohtaiset ystäväni ovat lahjoittaneet hyväkuntoisia vaatteita ja kenkiä, joita otan mukaan aina sen verran kuin autoon mahtuu. Tämän tarina kertoo isosta Nallesta, jonka ystäväni Liisa oli saanut tuttavaperheestä. Perheen lapsi oli sairastanut syöpää ja hänen kaverinsa olivat tuoneet Nallen sairaalaan. Nyt jo melkein aikuinen lapsi halusi sen lahjoittaa eteenpäin. Nalle oli iso ja laitoin sen istumaan etupenkille turvavyöllä kiinnitettynä. Kanssa autoilijatkin huomasivat Nallen.

Raikkylän koulussa tapahtui pienoinen ihme, kun Nalle saapui uuteen kotiin. Vaikeavammaiset lapset iloitsivat uudesta kaverista, Nallen sylissä spastiset (jäykät) lihakset rentoutuivat ja kuntoutus sujui paljon paremmin kuin ennen. Nyt useat lapaset ovat saaneet Nalle-terapiaa ja voivat paremmin.

Suomessa järjestettävistä avustusprojekteista suurin ja tärkein on Joulupuun keräys, jonka yhteishenkilönä minulla on ollut kunnia olla jo usean vuoden. Espoon Nuorkauppakamari kerää joulun alla Sellon kauppakeskuksessa lahjoja. Sieltä lahjat saapuvat työpaikalleni Espoon lastensuojeluun ja koko kaupungin lahjat löytävät pukin säkkiin juuri meidän tonttupajan kautta. Niiden lahjojen kautta hyvä joulumieli tavoittaa meidän työntekijät. Ihmisten auttamis-/lahjoittamishalu hämmästyttää aina. Viime vuonna lahjoja oli monta tuhatta.

Joulupuun keräys on hyvä esimerkki yritysten ja kansalaisten sekä julkisen sektorin yhteisvastuusta. Voisi sanoa, että yhteisesti kannamme vastuuta lähimmäisistä ja lapsista erityisesti Jouluna, joka on kaikille tärkeä asia. Ketään ei haluta jättää osattomaksi. Yhteisin voimiin Espoossa Joulupukki tulee kaikille.

Hyväntekeväisyys ”työ” jatkuu. Uusia projekteja on suunnitella, isompia ja pienempiä. Jos teen joka päivä hyvän teon ja autan jos voin, olen tyytyväinen.

 

Vaalikoneen kysymyksiä ajatellen…

Vaalikoneen kysymyksiä ajatellen…

Vaaleihin valmistautuminen on eräänlainen maratoni erilaisten vaalikoneiden, blogien, vaalimainosten, facebookin ym. viidakossa. Pitää löytää aikaa kaikkeen. Jotenkin aikaa on kuitenkin riittänyt sen verran, ettei mikä asia ole jäänyt kokonaan hoitamatta. Yritän parhaani. Joihin kysymyksiin haluan palata vielä kerran

1. Kenen asioita kotikunnassani ajan:

Valtuustossa ja lautakunnassa tulen ajamaan ensisijaisesti lasten ja lapsiperheiden asioita sekä aikuisten ja eläkeläisten sosiaalipalveluita koskevia asioita, sillä näihin olen perehtynyt työssäni. Olen ammatiltani lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä. Sote-uudistuksen yhteydessä tulen taistelemaan nurmijärveläisten palveluiden saatavuuden puolesta. Palveluiden keskittämisen ja valinnanvapauden lisäämisen yhteydessä kaikkien palveluiden säilyminen omassa kunnassa ei kuitenkaan ole taattua.

Edellisten lisäksi tulen tekemään töitä laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutusmahdollisuuksien eteen. Minulla on tutkinto myös varhaiskasvatuksesta ja olen itsekin työskennellyt päiväkodissa sekä koulussa. Lasten ja nuorten hyvinvointi ovat mielestäni ratkaisevassa asemassa, kun ajattelemme meidän kaikkien tulevaisuutta.

Lopuksi haluan korostaa, että Nurmijärven kunnassa tulee pitää huolta jokaisesta asukkaasta. Myös eläkeläisille tulee olla monipuoliset ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut.

2. Mitä voin tehdä, että Nurmijärvestä tulee parempi paikka elää?

Valtuutettuna voin aktiivisesti selvittää, mitkä asiat kuntalaisten mielestä eivät toimi ja vaikuttaa siihen, että niiden ratkaisemiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Klaukkalassa ja sen lähiympäristössä ovat ongelmana esim. ruuhkautuva tieliikenne, omakotitalojen tonttien ja vuokra-asuntojen vähäinen tarjonta, Viirilaakson rakennushankkeiden myöhästyminen, taajaman yleinen ulkonäkö ym.

3. Mitkä asiat mullistaisit kunnassa?

Toivon, että voisimme tulevan valtuustokauden aikana muuttaa merkittävästi Klaukkalan ulkonäköä, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. On totta, että kunnan isoimman taajaman ulkonäkö on tällä hetkellä karu, eikä sitä lisää Viirilaakson työmaa, joka sinänsä on kuitenkin suuri ilon aihe.

Mielestäni Klaukkalan keskusta tarvitsee suunnittelukilpailun, jonka tavoitteena olisi visio Klaukkala-Citystä, jossa on toimivat liikenneratkaisut ja parkkipaikka-alueet, tori, puistoja, design- katuvalaistus, paljon kukkaistutuksia ja vihreyttä, mainostauluja (etteivät hienot tapahtumat unohdu) yms. Hyvässä suunnittelutyössä otetaan huomioon myös taajaman turvallisuus ja esteettömyys. Jo täällä hetkellä jokainen meistä voi lisätä viihtyvyyttä omalla käytöksellään ja huolenpidolla ympäristöstä.

Kirkonkylän keskuksen ulkonäkö on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten yleistä viihtyisyyttä voidaan lisätä. Nyt on Klaukkalan vuoro!

Nurmijärvi vetovoimaisemmaksi.

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua asukasmäärän kasvattamisesta Nurmijärvellä. Tavoitteena jatkovuosina on 700 kuntalaista lisää per vuosi. Vuonna 2016 vuonna  määrä laski   200-lla. Keskustelussa on kerrottu lähinnä erilaisista puutteista.

Mielestäni nyt pitäisi nostaa esiin kunnan vetovoimatekijät ja tehdä ne entistä näkyvämmäksi. Vetovoimatekijät ovat: teollisuuden ja yrittäjyyden mahdollisuudet kunnassa, tonttitarjonta yrityksille ja asuntorakentamiseen, toimiva julkiset ja yksityiset palvelut, vapaa-ajan palvelut, luonto ja virkistysmahdollisuudet, lyhyt etäisyys pääkaupunkiseudun kaupunkeihin ja lentokentälle.

Kuntapäättäjien pitäisi nyt miettiä keitä uusia asukkaita me toivotaan Nurmijärvelle muuttavan? Mielestäni odotamme kaikenikäisiä uus- nurmijärveläisiä, ennen kaikkea työikäisiä aikuisia, lapsiperheitä ja nuoria.

Mitkä ovat olleet asukasmäärän kasvun esteenä:

* edullisten vuokra-asuntojen puute. Myös täällä hetkellä on koko kunnassa tarjolla vaan 29 vuokra-asuntoa, joiden hinta-taso vastaa pääkaupunginseudun hintoja. Siihen on lähiaikoina tulossa parannus. Esim. Klaukkalassa rakennetaan lähivuosina uusia kerrostaloja. Tarjolla on omakotitalotontteja. Enemmän pitäisi olla myös rivitaloasuntoja ja -tontteja.

* Liikenneyhteydet, jotka tukevat työssä käymistä kunnan ulkopuolella ja sujuvoittavat työn ja arkielämän yhteen sovittamista. Tämäkin asia on kuntapäättäjien tiedossa. Liikenneyhteyksien parantaminen on jatkuvasti työn alle. Onnistumisena siinä voimme esittää Klaukkalan ohikulkutien toteutumista. Kivistön junaradan läheisyyttä emme ole riittävästi mainostaneet omana etuna.  Useasti matkustaville juuri tämä voisi olla yksi mielenkiintoa herättävä asia. Vaan 25 – 30 km etäisyys lentokentälle tulisi kertoa Nurmijärven etuna.

* Nurmijärven ja esim. Klaukkalan huono maine mediassa, johon ei ole riittävästi puuduttu. Hyvänä esimerkkinä on mieleistäni se, että alun perin negatiivisena koettu ”Nurmijärvi ilmiö” on nyt käännetty päinvastaisen suuntaan ja esitämme ylpeänä ”Nurmijärvi on ilmiö” – se on muuten totta.

Miten saamme Nurmijärven vetovoimaisemmaksi. Oma ehdotukseni on, että aloitetaan suunnitelmallinen työ imagon parantamiseksi. Kunnassa on monenlaisia työryhmiä. Imagotyöryhmälle olisi tarvetta. Imago- kampanja tarvitsee hyvän suunnittelun, jossa pyritään ratkaisemaan nykyiset ongelmakohdat. Kampanjalla tulee olla työryhmä, joka kokoa aktiivisesti myös asukkaiden ehdotukset, järjestää erilaisia tapahtumia ja pitää huolen siitä, että kaikkiin imagoon vahingoittaviin toimintoihin vastataan.

Ehdotan Nurmijärven kulttuurin ja luonnon mainostamista. Nurmijärvellä on korkeatasoisia kulttuuritapahtumia (esim. Klaukkalassa Syksy Soi, Taaborin kesätapahtumat), retkeilymahdollisuuksia, hienoja uimarantoja (erityisesti Sääksi ja Tiira), kalastusmahdollisuuksia. Nurmijärvelle olisi eduksi laatia ”Päivä Nurmijärvellä” matkailuehdotuksia pääkaupunginseudun asukkaille, jotka kauniina kesäpäivänä halusivat lähteä ulos luontoon. Olin itse muutama kuukausi sitten ensimmäisen kerran Siuntiossa ja olisin kaivannut kunnan sivulta juuri sellaisia ohjeita.

Nurmijärvi tarjoa vaihtoehtoja pääkaupunginseudun asumiselle. Helsingin keskustan hintataso on päätä huimaava, Vantaan ja Espoon kaupungeissa on ruuhkaista. Nurmijärvellä on mahdollisuus asua viihtyisässä ja elämyksiä tarjoavassa ympäristössä lähellä isoja keskuksia. Myös Lepsämässä asuva Santtu-Matias Rouvali perusteli asumista Nurmijärvellä sillä, että 30 km matkan päässä Helsingin keskustasta hän voi harrastaa metsästystä ja nauttia luonnosta, samalla päästä puolessa tunnissa lentokentälle.

Teemme yhdessä Nurmijärvestä vetovoimaisimman kunnan uuden valtuustokauden aikana! Osallistun!

 

Sosiaalinen pääoma kunnan voimavarana

Edellisessä kirjoituksessani kiinnitin huomiota Nurmijärven kunnan eri osien ja niiden keskusten välisiin jännitteisiin ja ristiriitoihin. Näen tämän ongelmana siksi, että tilanne osoittaa, etteivät kunnan kaikki kehityksen voimavarat ole täysin tehokkaasti käytössä.

Kunnalla on käytettävänä lähinnä kolmenlaisia resursseja kehitystyössään. Nämä ovat seuraavat:

  1. taloudellinen pääoma
  2. inhimillinen pääoma
  3. sosiaalinen pääoma.

Taloudellinen pääoma on rahaa, jota tarvitaan toimintojen pyörittämiseen ja investointeihin. Rahalla pidämme kuntakoneiston käynnissä ja vahvistamme kunnan toimintojen infrastruktuuria. Taloudellinen tilanne on nykyisin tiukka. Moniin muihin vastaaviin kuntiin verrattuna Nurmijärven talous on kuitenkin kohtuullisessa tilanteessa. Huolestuttavinta ehkä on se, että velkataakka ylittää EU:n salliman velkaantumisrajan. Soten ja maakuntauudistuksen yhteydessä kunnan vastuut ja budjetti kuitenkin muuttuvat oleellisesti, kun valtio vastaa taloudellisesti maakuntien organisoimisista sote- palveluista, jotka ovat vaikeimmin ennakoitavia menoalueita. Kunnan jäljelle jäävät tehtävät, jotka se rahoittaa, ovat helpommin ennakoitavissa. Tämä muutos merkitsee, että joudumme kunnassa opettelemaan ja miettimään taloudellisia kysymyksiä uudella tavalla.

Toinen pääoman muoto, inhimillinen pääoma, tarkoittaa sitä, että kuntalaiset ovat hyvin koulutettuja ja heillä on nykyajan edellyttämiä tietoja ja taitoja. Nurmijärvellä inhimillisen pääoman infrastruktuuri on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Kunnassa on toimiva peruskoulu, lukio sekä ammatillinen koulutus. Lisäksi ihmisille tarjoutuu mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen käyttämällä Kansalaisopiston ja kirjaston palveluita. Tarjolla on myös liikuntapalveluita kunnon ja mielenvireyden ylläpitämiseen. Hyvinä vapaa-aikaan liittyvinä osoituksina henkisestä pääomasta ja osaamisesta ovat esimerkiksi kuorotoiminta, soittokunta sekä kesäteatteri. Ne eivät tuo iloa pelkästään toimintaan osallistuville vaan myös varsin useille kuntalaisille. Kulttuuri on tärkeä osa kunnan imagoa ja kuntalaisten laadukasta elämää. Sanotaanhan usein ettei yksin leivästä tai rahasta… Inhimilliseen pääomaan ja kulttuuriin kannattaa satsata. Käytetty raha ei ole kustannus vaan investointi, joka tulee takaisin eri muodoissa.

Toimiva teatteri, soittokunta ja kuoro ovat ilmausta kolmannesta kehityksen voimarrasta, sosiaalisesta pääomasta, eräänlaisesta yksituumaisuudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Taiteellinen yhteistoiminta ilmaisee vain yhden puolen sosiaalisesta pääomasta. Sitoutumisen päämäärään. Yhteisöelämässä, jossa on hyvin erilaisia tavoitteita ja intressejä sosiaalinen pääoma on hieman monimutkaisempi asia, kuin taidemaailmassa. Teatteriohjaaja tai kapellimestari saavat aikaan esityksen omalla auktoriteetillaan. Yhteisössä yksimielisyys luodaan neuvotteluun ja luottamuksen avulla.

Yleensä sanotaan, että yksimielisyys on voimaa. Näin se ei tosiasiallisesti aina ole. Voisi melkeinpä sanoa, että erimielisyyskin on voima. Tämä pitää paikkansa, jos erimielisyydet voidaan hyvässä hengessä ratkaista ja niille luodaan hyväksyntä ja luottamus.

Erimielisyydet sisältävät toisista poikkeavia ideoita tavoitteista ja keinoista. Nämä erimielisyydet tulee ratkaista.  Ratkaisut löytyvät, jos rakennamme kompromissit eri näkökulmien välillä. Tällaiset neuvotteluiden tulokset ovat tehokkaampia ja monipuolisempia kuin mitä yhdestä näkökulmasta olisi löytynyt.

Tarvitsemme kompromisseja, mutta kompromissien ohella tarvitsemme luottamusta. Ne ovat sosiaalisen pääoman keskeinen sisältö.

Jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa kaksi porukkaa istuu vanhassa kaksikeulaisessa kirkkoveneessä nenät vastakkain ja riitelevät mihin suuntaan mennään. He eivät pääse ratkaisuun.

Kumpikin soutaa omaan suuntaansa. Vene liikkuu hieman siihen suuntaan, jolla on enemmän voimaa. Tilanne korjaantuisi, jos päästäisiin sopimukseen menosuunnasta ja soutajat kääntyisivät soutamaan yhteen suuntaan. Tämä ei vielä riitä. Edessä soutavien on luotettava siihen, että takana soutavat tekevät töitä tosissaan. Takana soutavien on myös täytettävä tämä oletus tai lupaus, muutoin luottamus karisee.

Sosiaalinen pääoma hyväksyy erimielisyydet, mutta se edellyttää kykyä ratkaista ristiriidat ja rakentaa luottamusta. Sosiaalisen pääoman idea löydettiin 1990-luvulla, kun tutkittiin Etelä-Italian ja Pohjos-Italian välisiä kehityseroja. Pohjos-Italia tuottaa Ferrareita ja Alfaromeoita. Etelä-Italia kamppailee jätevuorten kanssa. Etelä-Italiasta tehdään mafiaelokuvat. Pohjos-Italiaa luonnetii Guaressin elokuvat, Ferdandel katolisena pappina ja konservatiivina taistelee kommunistista pormestaria Pepponea vastaan tai päinvastoin. Hädän tullen kumpikaan ei jätä kaveria, vaan auttaa hänet kasvojen menetykseltä. Pohjos-Italiassa on edistytty ristiriitojen ratkaisemisessa ja luottamuksen rakentamisessa sekä ideoiden eteenpäin viemisessä.

Aiemmassa kirjoituksessa olen todennut, että Nurmijärvi on hyvä paikka elää ja kasvattaa lapsia. Sen ilmapiiri on avoin. Kunta tarjoaa myös kuntalaisille viihtyisän ympäristön ja monipuoliset palvelut. Toivon kuitenkin, että kunnan kehittäminen ei rakennu vain rahan varaan, vaan hyödynnämme entistä tehokkaammin, taloudellisen pääoman ohella, henkistä pääomaa ja sosiaalista pääomaa ristiriitoja ratkaisten ja luottamusta rakentaen. Siten Nurmijärvestä tulee uudenlainen ihme

Mukana kuntavaaleissa 2017.

Nurmijärveläiset valitsevat 9.4.2017 uuden kunnanvaltuuston, jonka johdolla hoidetaan Nurmijärven asioita seuraavat 4 vuotta. Kunnassa ja koko valtakunnassa on isojen muutosten aika. Kuntalaisten arki on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan merkittävästi tulevan vaalikauden aikana.

Mielestäni uuden valtuuston perustehtävä on pitää huolta siitä, että nämä isot muutokset toteutetaan huomioon ottaen kuntalaisten tarpeet ja etu. Päätöksentekijöiden haasteena on se, että ihmisten arki sujuu jatkossakin hyvin ja jokainen kuntalainen saa tarvitsemansa palvelut. Olen varma siitä, että isot muutokset eivät suju ilman ongelmia ja kunnan päättäjät ja työntekijät joutuvat taistelemaan oman kunnan palveluiden puolesta. Siihen olen itsekin valmis, jos tulen valituksi päättäjäksi.

Nurmijärven kunnasta on sanottu, että se on ilmiö. Minulle kotikuntamme on aina ollut ilmiö positiivisessa mielessä. Täällä on ollut hyvä asua, kasvattaa ja kouluttaa lapset ja viettää vapaa aikaa. Mielestäni kunnassa on tehty paljon sen eteen, että ihmiset viihtyisivät täällä (aina voi tietenkin tehdä enemmän ja paremmin, mutta se on oma kokemukseni). Taloudellinen tilanne pakottaa meidät jatkossa miettimään jatkuvasti, onko meillä varaa uusiin investointeihin. Toivon, että on.

Kunnassa on myös huolestuttavia ja surullisia asioita. Niiden muuttaminen tulee olemaan yksi tehtävistämme kunnallispolitiikassa.Tämän hetken yhdeksi vaikeammaksi ongelmaksi mielestäni on, että kolmen suuremman taajaman vaikuttajat eivät pysty asiallisesti keskustelemaan keskenään, vaan jokainen yrittää vetää pisteitä kotiin päin, ymmärtämättä, ettei siinä pelissä kukaan voi olla voittaja. Yhteinen hyvä kärsii. Pieni kotiin päin vetäminen on luonnollista, koska itse klaukkalalaisena en voi tietää, mitkä asiat ovat ongelmana Rajamäellä tai kirkonkylässä. Mutta en ymmärrä, miten paikallisella tasolla halutaan lähteä Trump-Clinton tyyliseen taisteluun. En tule osallistumaan sellaiseen vaan pyrin asiallisen yhteistyöhön kaikkien kunnan osien ja kuntalaisten kanssa.

Onneksi Nurmijärvellä on erilaisia näkemyksiä asioiden hoitamisesta, onneksi poliittiset päättäjät taistelevat niiden asioiden puolesta, jotka ovat heille tärkeitä. Keskustelun ja äänestyksen tulos ei aina miellyttää, mutta meidän tulee myös jatkossa kunnioittaa demokratiaa ja pyrkiä kompromisseihin.

Toinen suurempi kysymys, johon mielestäni tulee saada muutos, on kunnan taloudellinen tilanne. Velkakuorma kasvaa vuosi vuodelta. Tämä muutos tulee saada aikaiseksi jokaisen kunnallispoliitikon, kunnan työntekijä ja asukkaan mielessä. Jos pystymme kuluttamaan viisaasti, meillä on myös jatkossa mahdollisuuksia investoida ja parantaa viihtyvyyttä kunnassa. Erilaiset osallistavat foorumit ja keskustelutilaisuudet ovat tervetulleita (esimerkiksi somen kautta). Tärkein taloudellisen vakauden saavuttamiseksi on työllisyyden parantaminen. Työpaikkojen omavaraisuuden nostaminen on yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi. Sen lisäksi meidän on pakko edistää mahdollisuuksia käydä töissä kunnan ulkopuolella. En ole koskaan ymmärtänyt mitä huonoa on siinä, jos Nurmijärvi on ulkopuolella töissä käyvän ”makuuhuone”. Tervetuloa nukkumaan hyvin ja viettämään aktiivista vapaa-aikaa! Muualla työssäkäyvät ovat hekin kuntalaisia ja arvokkaita veronmaksajia.

Ja lopuksi ongelmasta, joka paisuu jokaisessa kunnassa ja johon muutoksen saaminen tuntuu olevan koko ajan vaikeampaa; nuorten syrjäytyminen ja näköalattomuus. Kunnissa on suuri määrä nuoria, jotka ovat jäämässä nyky-yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulu jää kesken useasti jo peruskoulussa. Toisen asteen koulutukseen ei pääse tai ei kiinnosta. Töitä ei ole (eikä ehkä tulekaan). Niistä asioista olen erityisen kiinnostunut. Uskon, että minulla on osaamista nykyisen työni kautta syrjäytymisen tunnistamiseen ja niiden nuorten ja perheiden auttamiseen päätöksentekijänä

Seuraavan blogini aiheena on sosiaalinen pääoma.

 

 

Hyväntekeväisyys ja yhteisvastuu omavastuun täydentäjänä

Hyväntekeväisyys tuo monille suomalaisille mieleen isot konsertit tai muut tapahtumat, jossa kerätään rahaa katastrofien uhreille tai nälänhädän lievittämiseksi maailmassa. Suomessa on tuettu esimerkiksi Lastensairaalan rakentamista tai Sos- lapsikylää. Suomalaisten auttamishalu on suuri ja keräykset ovat tuottaneet merkittäviä summia, joilla on tehty ja tullaan tekemään paljon hyvää.

Isojen projektien rinnalla on jokaisella meistä mahdollisuus osallistua pienempiin avustamishankkeisiin yksittäisten ihmisten, perheiden tai yhteisöjen auttamiseen. Avun tarvitsijoita on omassa kunnassa, Suomessa ja lähialueilla runsaasti. Tunnemme laajamittaista yhteisvastuuta Suomessa ja lähialueella asuvista.

Olen myös itse aktiivisesti osallistunut auttamistyössä Suomessa ja ulkomailla. Viimeisistä itseni järjestämistä avustusprojekteista on mieleen jäänyt nuoren afgaaninaisen ja hänen poikansa avustusoperaatio. Eron jälkeen tilapäismajoituksessa asunut nuori nainen oli saanut asunnon kerrostalosta. Hän itki ilosta ja surusta. Ilosta, koska vihdoinkin hänellä ja lapsella oli omakoti, surusta, koska asunnossa ei ollut muuta kuin seinät. Sosiaalitoimen tuki riitti sänkyihin ja keittiöpöytään/tuoleihin. Ja siinä kaikki…

Laitoin Lc Nurmijärvi Kanervan jäsenille kirjeen, jossa kerroin tilanteesta ja lyhyessä ajassa olimme keränneet perheelle melkein kaiken tarvittavan. Kun kuljetin tavarat omalla henkilöautollani asunnolle, nuorella naisella oli hankala ymmärtää, miksi minä ja klubilaiset autetaan häntä. Kolmannen käynnin jälkeen hän vaan hymyili ja sanoi jokaisen tavaran vastaan ottaessa ”Kiitos”. Erityisen iloinen ja kiitollinen hän oli pojan leluista, kirjoista ja matosta. Ja vaikka poika ei vielä puhunut minulle, hän esitteli iloisena mustaa myyrää, josta hän selkeästi tykkäsi. Tästä käynnistä jäivät lämpimät muistot.

Toinen avustusprojekti, joka on jäänyt mieleen, on Kanervien ja Lc Rajamäki yhteinen hyväntekeväisyysprojekti Viroon, Koluveren kehitysvammalaitokseen. Äitini kuuli Viron televisiosta laitoksen johtajan haastatteluun, jossa hän kertoi, että laitoksen asukkaat tarvitsevat vaatteita, jalkineita ja vapaa ajan tavaroita. Äitini kyseli meidän mahdollisuuksista auttaa. Olin yhteydessä laitokseen ja ilmoitin, että avustus järjestyy.

Lionsit ja heidän ystävät keräsivät innolla pakettiautollisen tavaraa, joka kauniina kevätpäivänä saapui laitoksen pihaan. Pakkaamisessa teki suuren työn kuljettaja. Purku oli helppo, koska auttavia käsiä oli runsaasti. Laitoksen pieni jumppasali tuli täyteen tavaraa. Teimme lyhyen kierroksen laitoksessa ja tutustuimme urheilukisan tuloksiin. Asukkaille suurimman ilon tuotti vihreä nojatuoli, jota asukkaat kävivät kokeilemassa vuorotelleen ja jonottivat seuraava kierrosta. Lionsien tuomat karkit ja kahvit otettiin kiitollisina vastaan. Kohta tavataan uudestaan.

Kolmas koskettava tarina koskee Viron Raikkylän koulun avustusprojektia. Kanervat ovat koulun vähävaraisille oppilaille toimittaneet avustuksia useita kertoja. Omat henkilökohtaiset ystäväni ovat lahjoittaneet hyväkuntoisia vaatteita ja kenkiä, joita otan mukaan aina sen verran kuin autoon mahtuu. Tämän tarina kertoo isosta Nallesta, jonka ystäväni Liisa oli saanut tuttavaperheestä. Perheen lapsi oli sairastanut syöpää ja hänen kaverinsa olivat tuoneet Nallen sairaalaan. Nyt jo melkein aikuinen lapsi halusi sen lahjoittaa eteenpäin. Nalle oli iso ja laitoin sen istumaan etupenkille turvavyöllä kiinnitettynä. Kanssa autoilijatkin huomasivat Nallen.

Raikkylän koulussa tapahtui pienoinen ihme, kun Nalle saapui uuteen kotiin. Vaikeavammaiset lapset iloitsivat uudesta kaverista, Nallen sylissä spastiset (jäykät) lihakset rentoutuivat ja kuntoutus sujui paljon paremmin kuin ennen. Nyt useat lapaset ovat saaneet Nalle-terapiaa ja voivat paremmin.

Suomessa järjestettävistä avustusprojekteista suurin ja tärkein on Joulupuun keräys, jonka yhteishenkilönä minulla on ollut kunnia olla jo usean vuoden. Espoon Nuorkauppakamari kerää joulun alla Sellon kauppakeskuksessa lahjoja. Sieltä lahjat saapuvat työpaikalleni Espoon lastensuojeluun ja koko kaupungin lahjat löytävät pukin säkkiin juuri meidän tonttupajan kautta. Niiden lahjojen kautta hyvä joulumieli tavoittaa meidän työntekijät. Ihmisten auttamis-/lahjoittamishalu hämmästyttää aina. Viime vuonna lahjoja oli monta tuhatta.

Joulupuun keräys on hyvä esimerkki yritysten ja kansalaisten sekä julkisen sektorin yhteisvastuusta. Voisi sanoa, että yhteisesti kannamme vastuuta lähimmäisistä ja lapsista erityisesti Jouluna, joka on kaikille tärkeä asia. Ketään ei haluta jättää osattomaksi. Yhteisin voimiin Espoossa Joulupukki tulee kaikille.

Hyväntekeväisyys ”työ” jatkuu. Uusia projekteja on suunnitella, isompia ja pienempiä. Jos teen joka päivä hyvän teon ja autan jos voin, olen tyytyväinen.

 

Vaalikoneen kysymyksiä ajatelleen…

Vaaleihin valmistautuminen on eräänlainen maratoni erilaisten vaalikoneiden, blogien, vaalimainosten, facebookin ym. viidakossa. Pitää löytää aikaa kaikkeen. Jotenkin aikaa on kuitenkin riittänyt sen verran, ettei mikä asia ole jäänyt kokonaan hoitamatta. Yritän parhaani. Joihin kysymyksiin haluan palata vielä kerran

1. Kenen asioita kotikunnassani ajan:

Valtuustossa ja lautakunnassa tulen ajamaan ensisijaisesti lasten ja lapsiperheiden asioita sekä aikuisten ja eläkeläisten sosiaalipalveluita koskevia asioita, sillä näihin olen perehtynyt työssäni. Olen ammatiltani lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä. Sote-uudistuksen yhteydessä tulen taistelemaan nurmijärveläisten palveluiden saatavuuden puolesta. Palveluiden keskittämisen ja valinnanvapauden lisäämisen yhteydessä kaikkien palveluiden säilyminen omassa kunnassa ei kuitenkaan ole taattua.

Edellisten lisäksi tulen tekemään töitä laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutusmahdollisuuksien eteen. Minulla on tutkinto myös varhaiskasvatuksesta ja olen itsekin työskennellyt päiväkodissa sekä koulussa. Lasten ja nuorten hyvinvointi ovat mielestäni ratkaisevassa asemassa, kun ajattelemme meidän kaikkien tulevaisuutta.

Lopuksi haluan korostaa, että Nurmijärven kunnassa tulee pitää huolta jokaisesta asukkaasta. Myös eläkeläisille tulee olla monipuoliset ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut.

2. Mitä voin tehdä, että Nurmijärvestä tulee parempi paikka elää?

Valtuutettuna voin aktiivisesti selvittää, mitkä asiat kuntalaisten mielestä eivät toimi ja vaikuttaa siihen, että niiden ratkaisemiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Klaukkalassa ja sen lähiympäristössä ovat ongelmana esim. ruuhkautuva tieliikenne, omakotitalojen tonttien ja vuokra-asuntojen vähäinen tarjonta, Viirilaakson rakennushankkeiden myöhästyminen, taajaman yleinen ulkonäkö ym.

3. Mitkä asiat mullistaisit kunnassa?

Toivon, että voisimme tulevan valtuustokauden aikana muuttaa merkittävästi Klaukkalan ulkonäköä, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. On totta, että kunnan isoimman taajaman ulkonäkö on tällä hetkellä karu, eikä sitä lisää Viirilaakson työmaa, joka sinänsä on kuitenkin suuri ilon aihe.

Mielestäni Klaukkalan keskusta tarvitsee suunnittelukilpailun, jonka tavoitteena olisi visio Klaukkala-Citystä, jossa on toimivat liikenneratkaisut ja parkkipaikka-alueet, tori, puistoja, design- katuvalaistus, paljon kukkaistutuksia ja vihreyttä, mainostauluja (etteivät hienot tapahtumat unohdu) yms. Hyvässä suunnittelutyössä otetaan huomioon myös taajaman turvallisuus ja esteettömyys. Jo täällä hetkellä jokainen meistä voi lisätä viihtyvyyttä omalla käytöksellään ja huolenpidolla ympäristöstä.

Kirkonkylän keskuksen ulkonäkö on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten yleistä viihtyisyyttä voidaan lisätä. Nyt on Klaukkalan vuoro!